maanantai 12. lokakuuta 2015

Hyvän mielen treenit

Kuten otsikosta voi päätellä, eilen oli hyvä päivä. Saimme nauttia auringosta oikein kunnolla, ensin aamulenkin merkeissä ja iltapäivällä tolleriporukan koulutuksessa Vantaan Riipilässä Tomi Sarkkisen toimesta. 

Ohjelmassa oli ohjauksia, markkeerauksia, lähihakua ja walk-uppia. Tehtävät eivät olleet mitään supervaikeita, mutta tällä kertaa halusin saada roppakaupalla onnistumisia ja hyvää mieltä. Lopputulos oli napakymppi molempien suhteen... Kuvat puhukoot puolestaan... Kaikki kuvat (c) Ville Hattukangas, paljon kiitoksia kuvaajalle!

"Seis" ja "Eteen"
Nalli palauttaa...
Ensin ollaan vakavana passissa...
Sit lähdetään nostamaan kierroksia pallolla...
Pallopalkka - paras palkka
Linjan treenausta pellolla, jossa edellisellä kerralla kaikki meni pieleen...
Tällä kertaa linjassa ei mitään ongelmia ja vauhtiakin riitti!

Nalli odottelee vuoroaan...
Koska mennään?
Maailman rakkain koira <3
Viimeisiä palautuksia...

<3


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kesä 2015 - osa 1.

Kesä tuli ja meni, mutta palataan vielä hetkeksi kesän lämpimiin muistoihin :o)

Kesäkuun alussa matkasimme Himokselle tollerileirille, opettelemaan tollauksen saloja. Kouluttajana toimi Sanna Hallgren Ruotsista. Päivä oli antoisa ja olin positiivisesti yllättynyt miten hienosti Nala tuona päivänä työskenteli. Kuvat tollauksesta on ottanut: Reija Siikalampi. Kiitos!

Ensin vähän tollattiin...
... Vesimarkkeerauksen palautus...
Sitten oli vuorossa hakua...
Harvinaisen reipas Nalli!
Leirillä meitä moikkaamassa kävi ihana Lily-sisko. Lenkillä virtaa riitti ja lopuksi Nalli pääsi vielä kokeilemaan kumiveneestä hyppäämistä. Hyvin sujui sekä veneily että hyppy, josko tätä taitoa pääsisi hyödyntämään joskus vaikka sorsametsällä... Tiedä tuosta.

Lily ja Nala
Lily ja Nala
Nalli veneilee...
 Kotimatkalla kävimme lenkkeilemässä Sysmän mukavissa maisemissa...


"No vähän kierin tässä mättäällä..."

Juhannuksena saimme Aida-siskon yökylään ja voi sitä vauhdin määrää metsälenkillä :D

Siskokset lähdössä metsälenkille...
Äly ja Väläys
Nuuska huuleen: än, yy, tee, nyt!
Mitä mahtaa Nalli miettiä?
Seuraavana aamuna suuntasimme Hämevaaraan ja tiimi Double Trouble löysi jostain metsän kätköistä rikki pureksitun tennispallon. Rikki tai ei niin palloa ei jätetä!



Huh, ompa yllättävää miten paljon kesällä onkaan tullut tehtyä ;) Jatketaan kesäloman aktiviteeteista mahdollisimman pian...
 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Terveystuloksia

Kävin toukokuussa kuvauttamassa Nalan selän sopivan joukkotarkastuksen osuessa kohdalle. Nalan lannerangan on havaittu olleen enemmän tai vähemmän jumissa jokaisen hieronnan yhteydessä. Vaikka jumit ovatkin auenneet aina hieromalla, halusin kuitenkin saada selvyyden, onko taustalla jokin rakenteellinen ongelma... Samalla otimme myös silmäpeilauksen sekä polvien tarkastuksen. Tulokset kaikista tutkimuksista olivat huojentavia:

 

Röntgenkuvat alla...

Vasemmalla v. 2013 lonkkakuva, oikealla lonkat v. 2015 (lannerangan tutkimus)

Voimme siis huoletta jatkaa aktiivista tollon arkea... :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas blogin äärellä. Monesti on pitänyt päivittää kuulumisia, mutta kiireessä postailut aina unohtuu... Blogihiljaisuudesta huolimatta paljon ollaan touhuiltu viime aikoina...Varoituksena siis jo etukäteen, että tiedossa on pitkä postaus!

18.-19.4 olimme rotujärjestön järjestämässä nome-viikonlopussa Loimaalla. Mukavaa treenailua samanhenkisessä seurassa. Kylmästä ilmasta ja huonosti nukutusta yöstä huolimatta viikonloppu oli todella onnistunut. Lauantaina treenasimme ohjauksia ja markkeerauksia. Sunnuntaina ohjelmassa oli hakua. Markkeeraukset ja ohjaukset menivät ihan kivasti, mutta haku on selvästi heikentynyt. Hakutehtävässä myös oman lähetyksen suhteen pitää olla tarkkana, sillä jos "etsi" käsky tulee vähänkin empien, jää Nala pyörimään jalkoihin...


Sanomattakin selvää, että olemme ulkoilleet paljon... Sen lisäksi, että rakastan näitä kotimaisemia rakastan lähiseudun huikeita järviylänköjä <3 Alla viime viikkojen kuvasatoa...

Vaakkoi
Vaakkoi
Harvinaista aamulenkkiseuraa kotimaisemissa (Laajalahdessa)...
Sorlampi

Äitienpäivän aattona kävimme Hyvinkäällä WT-kokeessa. Aamuvirkulla meni poikkeuksellisesti tovi, että sai itsensä aamulla ylös sängystä. Liekö jonkin sortin enne, sillä olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn. Koe oli kaikinpuolin suoritettavissa, mutta jostain syystä lähes kaikki tehtävät menivät päin mäntyä. Saldona ALO0, 13 pistettä. Kotimatkalla olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin... Nyt pari viikkoa myöhemmin ja muutaman onnistuneen treenin jälkeen olemme kuitenkin taas back in business. Tosin hieman kevyemmällä asenteella. Katsotaan mihin näillä treenimäärillä ja hiukan leppoisammalla asenteella päästään...

Äitienpäivänä lenkkeilimme sekä kotimaisemissa että Nuuksiossa... Aamulla aurinko paistoi Perkkaalla pilvettömältä taivaalta. Lenkin alussa ihmettelin toistuvasti kuuluvaa sumutorven ääntä. Noin kilometrin päässä kotoa syy selvisi - todella sankka sumu.

Ei näy Otaniemeen tällä kertaa...


Valkovuokkojen täyttämä metsä Talin golfkentän vieressä...

Nuuksio
Alla vielä viime viikonlopun maratonlenkkien kuvasatoa ;) Lauantaina teimme aamulenkin tuttuun tapaan Laajalahden maisemissa... Aamupalan jälkeen suuntasimme ravintolapäivän kunniaksi kohti Helsinkiä. Keskustaan asti emme kuitenkaan päässeet ennen vesisadetta ja lopulta päädyimme pitsalle Töölöön. Paikan nimeä en muista, mutta pitsat olivat maukkaita ja mikä parasta - paikka oli avoin myös koirille... Sunnuntaina lenkkeilimme kauniissa Saarijärven maisemissa...

Laajalahti
Laajalahti
Laajalahden kukkaloistoa <3
Haaveilija <3
Cafe Torpanrannan vakioasiakkaat!
Saarijärvi


torstai 7. toukokuuta 2015

Kasvun paikka

Olipa kerran ensikoiran omistaja, joka etsi koiraa ensisijaisesti rakastetuksi perheenjäseneksi. Ei ollut tavoitteita, ei paineita. Vain haave punaturkkisesta possunenästä lenkki- ja harrastuskaveriksi.

Ensimmäisenä vuonna tekeminen oli mukavaa. Hetkellisen mielijohteen seurauksena kuvioihin tuli taiparikurssi, taipparit ja pisteenä i:n päälle NOU1. Kilpailuviettisellä keitti yli. Mukava harrastaminen muuttui enemmän tai vähemmän väkisin vääntämiseksi ja tulosten tuijottamiseksi. Koiran hyvien ominaisuuksien sijaan omistaja yhä useammin ja useammin tuijotti ja harmistui puutteista. Rakas perheenjäsen muuttui menestystä tavoittelevan omistajan pelivälineeksi...

Kuulostaako tutulta?

Mistä tämä kriittinen pohdinta saikaan alkunsa? Noh, kävimme tänään treenailemassa ennen lauantain WT-koetta. Maasto oli paskamaisin, missä olemme koskaan treenanneet - kurainen hakkuuaukea. Nalan kaltaiselle hienohelmalle siis todellinen painajainen. Mitä teki pieni punaturkki? Yritti olosuhteista huolimatta parhaansa! Kaikkine puutteineen Nala suoriutui jokaisesta annetusta tehtävästä omaan tyyliinsä. Aluksi kuralammikot ja risukot kierrettiin ja linjakin oli hiukan hakusessa. Hankalimmissa paikoissa myös damit alkoivat tippua ja palautukset huononivat. Huomasin harmistuvani. Eihän tästä tule mitään...

Kotiin ajaessani tuli paha mieli. Nala oli vinkaissut ryteikössä. Silloin ajattelin vain, että onpa tänään herkkää. Nala kuitenkin äärimmäisen harvoin vinkaisee kivusta. Ryteikköjen sekä lammikoiden kiertäminen oli treeneissä harmittanut, vaikkei siinä ollut mitään uutta. Ainahan Nala on ne kiertänyt. Tänään kuitenkin saimme jumpattua molempien suhteen palautuksia paremmiksi ja lopussa Nala jopa ryömi dami suussaan vaikean risukon ali... Oli monta syytä olla koirasta ylpeä, mutta kun harmittaa niin harmittaa. Kotiin ajaessani kävin eläinkaupassa ja ostin kassin täydeltä herkkuja ja leluja hyvitelläkseni epäreiluja odotuksiani. Onneksi koirat eivät jää murehtimaan menneitä <3

Todennäköisesti Nalan nimen etuliitteeksi ei koskaan tule MVA, TVA, KVA, AVA tai JVA. Eikä tarvitsekaan. Liian usein unohtaa, että vieressä nukkuu maailman rakkain ja lempein koira... Maailman paras Nala <3

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevään merkkejä

Olemme taas ulkoilleet viikonloppuna ahkerasti. Kevät tulee kohisten ja aina kameran mukana ollessa pyrin kuvaamaan kaikkia uusia tulokkaita... Kevät <3


Lauantaina teimme aamulenkin jälleen kotimaisemissa. Ei aina ihan uskoisi, että asumme Turun moottoritien ja kehä 1:sen risteyksessä...


Auringonnousun lisäksi, varhaisissa aamulenkeissä parasta on hiljaisuus. Lintujen laulua kuunnellessa ja tollon touhuja seuratessa omat huolet katoaa - ainakin hetkellisesti...


Varma kevään merkki: kaljuuntuva koira

Kuten blogin kuvista on jo aiemminkin käynyt ilmi, Nala saa ulkoilla 90%:sti vapaana. Jopa niin usein, että vapaana kulkiessaan koira kulkee paremmin kuin hihnassa. Nala ymmärtää, kun ohjeistan kummalla puolella tietä tulee kulkea. Vastaantulijat ohitamme joko niin, että koira kulkee vierellä (jos vastaan tulee koiria tai lapsia) tai vain käskyllä "reunassa". Onneksi Nalaa ei ole koskaan kiinnostanut vieraat ihmiset, joten edes lirkuttelevien ihmisten luokse se ei mene ilman lupaa.

Harmiton jalankulkija

Se oli O R A V A!
Nalli harvoin intoutuu jahtaamaan lintuja tai muita eläimiä, mutta oravat ja mustarastaat ovat Nalan ehdottomia lemppareita. Pesimäaikaan pitääkin olla valppaana, ettei ferrari pääse häiritsemään muita luontokappaleita kohtuuttomasti... 

Talin golfkenttä
Talin golfkenttä Helsingissä on varmasti yksi harvoista, jonne pääsee vapaasti lenkkeilemään - myös koiranomistajat. Talvisin kenttä on kuin suuri koirapuisto, jossa koiranulkoiluttajat kulkevat koirat vapaana ja tapaavat toisiaan. Toivottavasti kaikki ulkoiluttajat osaavat arvostaa sitä, että kenttä on avoinna kaikille ja pitävät omalta osaltaan huolta, että kenttä pysyy siistinä ja koirat käyttäytyvät hyvin.


Kauniin sään innoittamina kävimme lauantaina myös metsälenkillä Sorlammen luontopolulla. Mukana oli myös Aida omistajineen.


Juomatauko
Hepuli

Jälleen kerran oli pakko ottaa siskoksista yhteispotretti. Molemmat, sekä Nala että Aida, ovat jo varsin tottuneita poseeraajia. Reilusti energisemmällä Aidalla on välillä vaikeuksia odottaa palkkaa, varsinkin kun kuvaaja on niin tuhottoman hidas :D Tällä kertaa Aida ehtikin jo nousta makuulta ja oli aikeissa tulla kuvaajalle, mutta istahti käskystä... Hyvin koulutettuja kersoja ;) Nala sen sijaan pysyi paikallaan kuin patsas :D Raukka!


Aamulenkistä huolimatta Nala oli poikkeuksellisen energinen ja siskoilla olikin koko 2,5h lenkin ajan melkoisia paineja ja juoksukisoja käynnissä...


Huh sitä metelin määrää, kun siskot pistävät painiksi... :)


Kunnon painien jälkeen piti hieman levätä... Aida makoili ehkä 10s, Nala hieman kauemmin :)


Lenkin lopussa siskoksilla oli jo kiire autolle...

Tulkaa jo!
Iltalenkki Malminkartanon jätemäelle...

Sunnuntaina lenkkeilimme Helsingin keskuspuistossa... Postauksen ensimmäisen kuvasarjan sammakko ja  sinivuokko on kuvattu siellä. Olin yllättynyt, että sammakot ovat jo tässä vaiheessa kutupuuhissa...

Keskuspuiston maisemia

Huh, tulipa taas pitkä kirjoitus... Ollaan ainakin oltu ahkeria viikonlopun aikana :)