tiistai 13. helmikuuta 2018

Lonkkavikaisen jumppaa

Kuten edellisessä tekstissäni paljastin - Islalla todettiin joulukuussa lonkkaniveldysplasia. Emme ole kuitenkaan jääneet tuleen makaamaan, vaan lähdimme fyssarin (https://sporttikoira.weebly.com/) kanssa miettimään sopivaa treeniohjelmaa Islan lonkkien tueksi, jotta lonkat saadaan pysymään jatkossakin kunnossa ja oireettomina.


Viikossa on 1-2 lepopäivää, jolloin ei tehdä pihapissatuksia ja aivotyöskentelyä kummempaa. Lepopäivät ajoittuvat viikonlopun ympärille, sillä viikonloppuisin meillä on tapana nauttia ulkoilmasta melkein myrkytykseen asti. Erilaisia liikkuvuus- ja lihaskuntoa tukevia harjoituksia tehdään viikon aikana sykleissä. Lisäksi Isla käy uimassa kaksi kertaa kuukaudessa. 




Treeniohjelman lisäksi Isla käy säännöllisesti fyssarilla hierottavana ja sen ruokavalioon on lisätty nivelten terveyttä tukevia lisäravinteita. Melkoisesti meillä on siis ohjelmaa jo ihan normaalissa arjessa, katsotaan riittääkö aika tavoitteellisempaan harrastamiseen vai jäädäänkö höntsäilyn maailmaan.


Mikäli Islalta kysytään niin uimaan voisi mennä useamminkin kuin vain pari kertaa kuukaudessa. Onneksi Isla on oppinut Nalan rinnalla uimaan hienosti vierellä, eikä veteen tarvitse heitellä leluja, jotta koira menisi uimaan... Tähän asti olemme käyneet Onnentassussa (http://www.koirakylpyla.fi/), mutta tänään huomasin, että Nurmijärvelle on avautunut toinenkin koirauimala (http://www.petbros.fi/), jossa mahdollisuutena myös vesijuoksu.


Voidaanko vielä uida?





torstai 4. tammikuuta 2018

Musertavia terveystuloksia

Kävimme joulukuun puolessa välissä Islan kanssa PEVISA-tutkimuksissa. Islalta röntgenkuvattiin kyynärät, lonkat ja selkä. Näiden lisäksi tutkittiin polvet ja silmät. Silmien, polvien ja kyynärien osalta Isla sai terveen paperit, mutta lonkkien ja selän tulokset olivat valitettavasti kaikkea muuta kuin toivottavia.  Lonkissa oli selkeää löysyyttä ja lonkkamaljat olivat matalat, joten lonkistaan Isla sai tulokseksi D/D (lisätietoja löytyy täältä). Kuvannut eläinlääkäri  totesi, että keskikokoinen koira pärjää varmasti hyvin D-lonkillakin, mikäli koiran pitää hoikkana, lisää ruokavalioon nivelravinteita ja rasvahappoja. Kennelliiton eläinlääkäri löysi kuitenkin molemmista lonkista löysyyden ja lonkkamaljojen mataluuden lisäksi myös nivelrikkoa (oikealla lievää, vasemmalla kohtalaista). Lonkkavian lisäksi Islan selästä löytyi poikkeava rakenne (LTV1), josta löytyy tarkempaa tietoa täältä. Onneksi tämä Islan selästä löytynyt poikkeavuus on kuitenkin LTV:n lievin muoto, mutta huonojen lonkkien kanssa toivoisi tietysti täysin terveen selän.


Alla vielä röntgenkuvat nähtäväksi...


 
 
 
 
 





Pyörittelen näitä tuloksia päässäni aina vaan uudelleen ja uudelleen. TAAS kerran mietin olenko tehnyt jotain väärin, olisiko pitänyt nähdä jotain oireita ennalta, olisinko voinut omalla toiminnallani mahdollistaa edes C-lonkat tai estää nivelrikon... Tuntuu kuin olisin osallisena painajaisunessa, josta en vain herää. Nyt yritän maanisesti löytää keinoja millä tavoin voisin estää tai edes hidastaa nivelrikon etenemistä. Monista haaveista joutuu nyt luopumaan ja selvää on, että kaikenlainen repivä harrastaminen päättyy tähän. Omat harrastushaaveet ovat kuitenkin täysin toissijaisia terveyden rinnalla, joten sinällään menetys ei ole suuri, mikäli sillä keinolla saan pidettyä tuon äärimmäisen rakkaan koirani kivuttomana ja mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tuntuu todella epäreilulta, että kaikista yhdistelmän riskeistä Isla saa sen kaikkein epätodennäköisimmän, mutta näillä korteilla on pärjättävä ja pärjätään! Ilman lonkkavikaa tuo koira olisi ollut aivan liian hyvä yksilö, joten jokaiselle jotakin tasapuolisuuden nimissä.

torstai 21. joulukuuta 2017

Kirosana nimeltä Syöpä

Kuten jo edellisessä tekstissäni mainitsin, koirallani Nalalla todettiin noin kuukausi sitten multisentrinen lymfooma eli imusolmukesyöpä.


Tässä hieman tietoa itse syövästä:
Imusolmukesyöpä eli lymfooma on imusolujen eli lymfosyyttien pahanlaatuinen kasvainsairaus. Lymfooma on yksi koirien ja kissojen yleisimmistä kasvainsairauksista ja se saa alkunsa imukudoksesta. Tyypillisimmin kasvain leviää imusolmukkeisiin, pernaan, maksaan ja luuytimeen, mutta se voi levitä tai saada alkunsa mistä tahansa elimestä kuten ihosta, keskushermostosta, luista, sydämestä tai suolistosta.


Sairastuneet eläimet ovat yleensä keski-ikäisiä tai vanhoja, mutta sitä tavataan myös nuorilla koirilla ja kissoilla. Lymfooman oireet riippuvat siitä mihin elimeen kasvain on levinnyt. Koirat ovat kuitenkin usein täysin oireettomia ja ainoa poikkeavuus on suurentuneet imusolmukkeet.


Lymfooma diagnosoidaan muuttuneesta kudoksesta joko ohutneulanäytteellä tai koepalan avulla. Levinneisyys voidaan kartoittaa veri- ja virtsanäytteillä, rintaontelon röntgenkuvilla ja vatsaontelon ultralla. Levinneisyyden ja immunofenotyypin  avulla voidaan arvioida ennustetta, mutta aina täydellinen kartoitus ei ole tarpeen.


Lymfooman ensisijaisena hoitona käytetään solusalpaajia. Hoito koostuu joko yhdestä solusalpaajasta (Doksorubisiini tai lomustiini) tai kolmen eri solusalpaajan yhdistelmästä (vinkristiini, syklofosfamidi, doksorubisiini tai lomustiini) sekä kortisonista.


Yhdistelmähoidossa kutakin solusalpaajaa annetaan koiralle kerran viikossa yhteensä 3 kertaa, mikä jälkeen hoidoista pidetään viikon tauko. Hoitosykli uusitaan yhteensä 4 kertaa eli potilas saa kaiken kaikkiaan 12 hoitoa. Suurin osa koirista vastaa hoitoihin ja niiden oireet poistuvat. Yhdistelmähoidon sijaan voidaan käyttää vain yhtä solusalpaajaa ja hoitoja annetaan yhteensä 5 hoitokertaa 2-3 viikon välein. Hoidot eivät ole yhtä tehokkaita kuin yhdistelmähoito.


Elämänlaatu on yleensä hoitojen aikana hyvää. Tyypillisimpiä sivuoireita ovat ruuansulatuskanavan ärsytys (ruokahaluttomuus, oksentaminen ja ripuli) sekä veren valkosolujen alhainen arvo, jolloin potilaat ovat herkkiä tulehduksille.


Ilman hoitoa potilaat menehtyvät yleensä 1-2 kuukaudessa, yhdistelmähoidolla keskimääräinen elinikä koirilla on noin vuosi, mutta 25 % koirista elää 2 vuotta tai pidempään. Yhden sytostaatin hoidoilla ennuste on noin 9 kuukautta. Kuten ihmisten syövissä, myös koirien lymfoomassa hoitovaste on hyvin yksilöllistä. Potilas saattaa menehtyä keskimääräistä ennustetta huomattavasti aiemmin, toisaalta jotkut potilaat elävät huomattavasti pidempään.


Lähde: Evidensia kotiutusohjeet / Karoliina Autio


Täytyy antaa kaikki propsit Evidensian todella ihanalle Karoliina Autiolle, joka on erikoistunut koirien syöpäsairauksiin. Olisin luultavasti ollut valmis kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, mutta hän totesi, että levinneisyydestä huolimatta hoidot tulisivat pysymään samoina, eikä suositellut ylimääräisiä tutkimuksia (ultra, röntgen, koepala). Lymfooman immunofenotyyppi selvitettiin PCR-menetelmällä ja saimme tulokseksi B-solu immunofenotyypin lymfooman, jossa on parempi ennuste kuin T-solu immunofenotyypin lymfoomassa. B-solu immunofenotyypin lymfoomassa kolmas sytostaatti on doksorubisiini lomustiinin sijaan. Diagnoosin saatuamme eläinlääkäri kertoi erittäin avoimesti kolmesta eri vaihtoehdosta. Koska ilman hoitoa potilaiden ennuste on yleensä vain 1-2 kk ei hoitamatta jättäminen olisi tullut missään nimessä mieleenikään. Yhden sytostaatin ja yhdistelmähoidon kustannuksien ollessa n. 1400€ vs. n. 3000€ piti taloudellisista asioista keskustella kotona ennen päätöksen tekoa. Hoidot voitiin kuitenkin aloittaa heti doksorubisiinilla, sillä kyseinen sytostaatti on käytössä molemmissa solusalpaajahoidoissa. Asiasta keskusteltuani ja yön yli nukuttuani päädyimme ennusteeltaan parempaan yhdistelmähoitoon ja päätimme murehtia kuluista vasta siinä vaiheessa, kun vakuutuksen katto tulee vastaan.


Nyt Nala on saanut kerran kaikkia kolmea sytostaattia ja päivittäin kortisonia. Jokaisen sytostaatin jälkeen olemme pelänneet mahdollisia sivuoireita, mutta onneksemme Nala vaikuttaa olevan sitkeääkin sitkeämpää tekoa. Toistaiseksi ainoa sivuoire on ollut hieman normaalia väsyneempi askel lenkeillä. Lenkeille lähdetään kyllä mieluusti, mutta Islan kanssa nujuamista Nala ei nyt jaksa. Nalan vaste hoitoihin on ollut erinomainen ja kolmannella hoitokerralla hän sai diagnoosiksi TÄYDELLINEN REMISSI. Tämä ei tarkoita paranemista, joten hoidot jatkuvat suunnitelmien mukaisesti, mutta suunta on oikea!



Ensimmäinen hoitokerta.








Remissio: Potilaan tilan koheneminen ja oireiden lievittyminen. Remissio voi olla joko tilapäinen tai jäädä pysyväksi.


Koska hoidot kustantavat kokonaisuudessaan reilu 3000 € (yksi hoitokerta maksaa keskimäärin 270 €) ja pelkästään sairauden diagnosointiin kului melkein 900 € (tarkalleen ottaen 898,99€, josta vakuutuksen osuus 629,24 €) vakuutusyhtiön korvatessa kokonaisuudessaan vain noin 1700 € / vakuutuskausi (joka meidän tuurilla alkoi juuri marraskuun alussa) neuvoi ystäväni perustamaan lahjoitussivuston ulkomaalaiselle Go Fund Me-sivustolle. Sitä kautta kuka tahansa ystävällinen sielu voi halutessaan lahjoittaa pienen summan meidän hyväksemme. Mikäli blogini lukijoista löytyy henkilöitä, jotka ovat valmiita luopumaan vaikka raketeista ja lahjoittamaan rakettirahat Nalan hoitojen kattamiseksi, sivu löytyy täältä. Iloksemme olemme saaneet jo hakemastamme summasta yli 1/4 täyteen, joten maailmasta löytyy vielä hyväsydämisiä ihmisiä. Kiitos jokaiselle vielä tätäkin kautta ja tuleville lahjoittajille jo etukäteen! <3

tiistai 12. joulukuuta 2017

Mitä sitten, kun sinua ei enää ole?

Olen joutunut viime aikoina miettimään otsikon aiheeseen vastausta yhä uudelleen ja uudelleen. Niin, mitä sitten. Minulle nuo koirat ovat vaan niin paljon enemmän kuin pelkkiä koiria. Ne ovat rakkaita perheenjäseniä, jotka auttavat jaksamaan arjen ja kiireen keskellä. Niiden kanssa voin murheiden keskellä vain kadota metsään omiin oloihini, eikä niille tarvitse koskaan selitellä mitään. Riittää, että on vain läsnä. Nämä Koirat ovat todellisia luottoystäviäni.


Syy tähän pohdintaan on Nalalla pari viikkoa sitten diagnosoitu syöpämultisentrinen III-luokan lymfooma. Diagnoosin varmistuttua tuntui kuin olisin jäänyt junan alle. Miten ihmeessä alle 6-vuotiaalle koiralle voi puhjeta syöpä? Noutajat taitavat elää keskimäärin noin 10-vuotiaiksi. Se on niin lyhyt aika, ettei paljon naurata. Saati, että koira menehtyisi jo paljon nuorempana. Vielä viikko sitten, minulla ei ollut mitään takeita siitä, että Nala eläisi edes jouluun asti.


Minulle tulee tuota koiraa ikävä jo yhdessä päivässä. Miten selviän siitä, kun sitä ei enää ole?

Tiedän, ettei Nala pahimmassa tapauksessa ole kanssamme kuin vain murto-osan siitä ajasta minkä se on tähän asti ollut. Siksi yritän olla jatkossa läsnä mahdollisimman paljon. Silittää sen pieniä korvia, nuuhkia sen tassuja, leikkiä päivittäin ja olla räpläämättä puhelinta, kun olemme ulkona. Haluan painaa mieleeni kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tuon lempeän koiran luonteesta - huomionhakuiset kirsulla tökkimiset ja hyppimiset sängyn reunaa vasten. Tahdon muistaa Nalan tavan tulla sänkyyn tai viereen velvollisuuden tunteesta, vaikkei se itse pidä ollenkaan liiasta lääppimisestä ja hellimisestä. Vaikka Nala on lähes aina hirmu rauhallinen, on sillä hellyyttävä tapa innostua tietyistä ihmisistä niin paljon, että sen pitää väkisin päästä heitä halimaan. Tahdon myös aina muistaa sen poikkeuksellisen innostuneisuuden pallon nähdessään ja pään kallistelut kun se kuulee ihmisten keskusteluista itselleen tuttuja sanoja, kuten esim. ruoka tai pallo. Haluan muistaa joka iltaiset raskaat huokaukset, kun  voi vihdoin päivän päätteeksi painaa pään omalle taljalle.

Olen monesti Nalaa katsoessani miettinyt, että miten viisas tuo koira voikaan olla ja pohtinut miten viisaaksi se vielä vanhetessaan muuttuukaan. Onkin todella sydäntäsärkevää ajatella, ettei Nala luultavasti koskaan tule saavuttamaan veteraani-ikää ja näyttämään vanhalta koiralta. Mieluummin silti liian lyhyt yhteinen taival tuon suuren persoonan seurassa, kuin kokonaan ilman.



Muistoissani se pysyy elämässäni aina.





maanantai 11. joulukuuta 2017

Saanko esitellä - Siipiveikon Ihanainen Isla eli Isla

Yritän taas herätellä itseäni blogin suhteen, joten tässä lyhyt esittely laumamme uusimmasta jäsenestä...




Isla aka Islakki, Iisakki, Peter Pan, Pelle Hermanni, poika nimeltä Päivi ja viimeisimpänä Istvan (don't ask)... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Isla on syntynyt 6.1.2016 eli täyttää kohta jo 2-vuotta.


Kuten lempinimet antavat jo viitteitä, on Isla varsin eläväinen tapaus. Luonteeltaan tuo veljiensä mittoihin kasvanut poikatyttö on ohjaajapehmeä, vilkas ja erittäin miellyttämisenhaluinen, erinomaista riistaviettiä unohtamatta. Nuorempana tuon ikiliikkujan touhuja sai toisinaan katsoa sydän syrjällään - milloin kaistapää kiipesi jyrkkien kallioiden reunoille ja milloin taas oli tunkemassa kaikkiin mahdollisiin päätä suurempiin koloihin. Suuremmilta haavereilta olemme kuitenkin välttyneet, onneksi.


Siskonsa Nalan kanssa he ovat kuin paita ja peppu. Lähes ensimmäisestä päivästä alkaen kaikki ollaan tehty yhdessä. On ollut mahtavaa nähdä miten paljon lauma merkitsee koiralle. Myös Nalalle tuosta jaloissa pyörivästä naskalihampaasta on tullut todella tärkeä. Tällä kaksikolla on ihan omat juttunsa, joihin ei kissoja eikä aina edes ihmisiä lasketa osaksi.






maanantai 12. lokakuuta 2015

Hyvän mielen treenit

Kuten otsikosta voi päätellä, eilen oli hyvä päivä. Saimme nauttia auringosta oikein kunnolla, ensin aamulenkin merkeissä ja iltapäivällä tolleriporukan koulutuksessa Vantaan Riipilässä Tomi Sarkkisen toimesta. 

Ohjelmassa oli ohjauksia, markkeerauksia, lähihakua ja walk-uppia. Tehtävät eivät olleet mitään supervaikeita, mutta tällä kertaa halusin saada roppakaupalla onnistumisia ja hyvää mieltä. Lopputulos oli napakymppi molempien suhteen... Kuvat puhukoot puolestaan... Kaikki kuvat (c) Ville Hattukangas, paljon kiitoksia kuvaajalle!

"Seis" ja "Eteen"
Nalli palauttaa...
Ensin ollaan vakavana passissa...
Sit lähdetään nostamaan kierroksia pallolla...
Pallopalkka - paras palkka
Linjan treenausta pellolla, jossa edellisellä kerralla kaikki meni pieleen...
Tällä kertaa linjassa ei mitään ongelmia ja vauhtiakin riitti!

Nalli odottelee vuoroaan...
Koska mennään?
Maailman rakkain koira <3
Viimeisiä palautuksia...

<3


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kesä 2015 - osa 1.

Kesä tuli ja meni, mutta palataan vielä hetkeksi kesän lämpimiin muistoihin :o)

Kesäkuun alussa matkasimme Himokselle tollerileirille, opettelemaan tollauksen saloja. Kouluttajana toimi Sanna Hallgren Ruotsista. Päivä oli antoisa ja olin positiivisesti yllättynyt miten hienosti Nala tuona päivänä työskenteli. Kuvat tollauksesta on ottanut: Reija Siikalampi. Kiitos!

Ensin vähän tollattiin...
... Vesimarkkeerauksen palautus...
Sitten oli vuorossa hakua...
Harvinaisen reipas Nalli!
Leirillä meitä moikkaamassa kävi ihana Lily-sisko. Lenkillä virtaa riitti ja lopuksi Nalli pääsi vielä kokeilemaan kumiveneestä hyppäämistä. Hyvin sujui sekä veneily että hyppy, josko tätä taitoa pääsisi hyödyntämään joskus vaikka sorsametsällä... Tiedä tuosta.

Lily ja Nala
Lily ja Nala
Nalli veneilee...
 Kotimatkalla kävimme lenkkeilemässä Sysmän mukavissa maisemissa...


"No vähän kierin tässä mättäällä..."

Juhannuksena saimme Aida-siskon yökylään ja voi sitä vauhdin määrää metsälenkillä :D

Siskokset lähdössä metsälenkille...
Äly ja Väläys
Nuuska huuleen: än, yy, tee, nyt!
Mitä mahtaa Nalli miettiä?
Seuraavana aamuna suuntasimme Hämevaaraan ja tiimi Double Trouble löysi jostain metsän kätköistä rikki pureksitun tennispallon. Rikki tai ei niin palloa ei jätetä!



Huh, ompa yllättävää miten paljon kesällä onkaan tullut tehtyä ;) Jatketaan kesäloman aktiviteeteista mahdollisimman pian...